LOVE

LOVE

10.5.2014

Mother, Father & Brother

(ääneen lausuessa tuota otsikkoa, mietin että mistä se on tuttu. sitten keksinkin; TrueBloodista!)

Ennen kuin aloitan puhumaan aiheesta, niin haluan näyttää teille sen grillikatoksen joka viimein saatiin valmiiksi. -Tai no, melkein. Yhdessä Mikon sisarusten kanssa siis se rakennettiin heidän tontilleen, ja voin kyllä sanoa, että saadaan olla pirun ylpeitä itsestämme! Ja mun isä kehu sitä, joten se kertoo paljon! Niintaino, mähän en ihan kauheesti siihen rakentamiseen osallistunut, kun siinä meinasi jo vähän käydäkin hassusti, mutta kyllä mä jotain auttelin. Sahasin tavaraa ja lopussa sitten öljysin lattiaa ja "seiniä". :)

Ja Giia, jos sä luet tätä, niin mähän sanoin että pääset nyt mun blogiin kun kerta istuit siinä. :D

Sillä välin, kun muut sitten viimeisteli kattoa, niin mä väsäsin nuotion, kun en mä oikein viitti niille huterille telineille kiivetä.

Eli toisin kun suunnitelmissa oli, me käytiinkin tekemässä tämä valmiiksi torstaina ja samalla sitten grillattiin pihvejä ja tehtiin aurajuustopurjoperunanyyttejä. :) Lauantaille (eli tälle päivälle) oli luvattu niin surkeaa keliä,että kun torstaina paistoi aurinko ja oli lämmin niin ajateltiin sitten silloin touhuta. Mukavaa oli!

Eilen käytiin sitten Äänekoskella juhlimassa niitä kissanristiäisiä,eli isän ja pikkuveljen syntymäpäiviä sekä sunnuntaista äitienpäivää. Äiti oli leiponut taas vaikka mitä, ja söinkin siinä melkolailla aikas pöytää tyhjäksi -menetelmällä. (ei tyhjentynyt!) Vähän harmitti, kun ei keretty nähdä mun tätiä perheineen ollenkaan, vaan tulivat nelostiellä sitten vastaan. Mummon toki kerkesin nähdä, ja siskon ja sen poikaystävän. :) 

Tosin, sovittiin sitten eilen isän kanssa, että kun isä on töissä niin viedään meidän auto palolaitokselle niin se voi yrittää työvuoron aikaan sitä hitsata, jahka keikoilta kerkiää. Helmaa siinä siis pitää vielä hitsata. Sitten se olisikin melkein sitä vaille valmis, että yritetään saada sitä leimalle. Saa nähdä meneekö. - Eli nähdään äiti sittenkin vielä sunnuntaina, joten tulee ne "oikeat" äitienpäiväkahvitkin juotua. 

Äitienpäivä. Huhhuh. Ensi vuonna mäkin juhlin sitä. Tosin, oon yhdessä facebook-ryhmässä, joka on tarkoitettu syyskuussa synnyttäville. Siellä osa ekaa lasta odottavista kertoi että aikovat juhlia äitienpäivää jo nyt, ja perustelivat sen sillä että onhan se vauva jo olemassa, ei vain vielä kohdun ulkopuolella. Toisealta ymmärrän kannan täysin, ja haluaisin itsekin juhlia, mutta toisaalta taas en tiedä... Ehkä laitan Mikon keittämään aamukahvit, ja that's it. :) 

Viime yönä näin unta, joka sai mut aamulla pohtimaan pitkään sängyssä vanhemmuutta ja lapsen kasvatusta. En nähnyt siis unta Kyöstistä, vaan itsestäni. Se oli tavallaan muistouni. Eli kaikki mitä siinä unessa tapahtui, oli yksityskohtia myöten täysin totta, ja minulle tapahtunutta. Siinä oli kaikki suurimmat virheet mitä mä tai mun vanhemmat on mun nuoruudessa tehnyt. Varsinkin niitä omia... Mä toivon, että mä saan kasvatettua mun lapsen niin, että se haluaa kertoa mulle sellaisiakin asioita, joista voi seurata "nuhtelua" tms. Haluan, että meidän perheessä pystytään keskustelemaan alusta asti jo niistäkin pahimmistakin virheistä, ilman huutoa. En siis kuitenkaan siis tarkoita mitään vapaakasvatusta yms, toki väärillä teoilla on rangaistukset, mutta tahdon että ne asetetaan niin ettei asia pahene entisestään. 

Tällaisia mä siis olen nyt taas pohtinut. Toki paljon muutakin, mutta en mä viitsi kaikkea kirjoittaa, koska muuten tästä tulisi kunnon romaani. 

Tässä minä ja Kyösti tänään, rv 23+0. Reippaasti yli puolenvälin siis jo mennään. Nyt alan pikkuhiljaa vasta "rentoutua", koska nyt päivä päivältä on vauvalla paremmat mahdollisuudet selvitä, jos kävisikin niin että syntyisi. Toki ne mahdollisuudet on vielä aika olemattomat, mutta kuitenkin. Maha kasvaa hyvää vauhtia, ja tänä aamuna siinä sängyssä maatessa ja pohtiessa, huomasin että potkut näkyvät nyt selvästi. :) Iho muljahtaa jo ihan kunnolla. :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti