LOVE

LOVE

12.2.2011

Cry, I will catch your tears.

Minulla on ollut taas ihan mukava päivä.

Tänään minä aloin ihmetellä ihmisten avautumista minulle. En minä sillä, etten pitäisi siitä. Päin vastoin. Olen otettu että minulle uskoudutaan, mutta mietin että miksi juuri minä? Kuinka ihmiset ovat valinneet juuri minut jakamaan heidän ilot ja surut ja salaisuudet? Mikä erottaa minut muista?

Terapeuttini sanoi etten saisi ottaa muiden murheita omikseni, mutten osaa olla ottamatta. Kun jouduin sairauslomalle niin kukaan ei kertonut minulle murheitaan, koska eivät halunneet kuormittaa minua. Se oli kamalaa. Minusta ei ole koskaan tuntunut yhtä saamattomalta kuin silloin. Sakke ja isä sanoivat että näin on parempi, ja anna itsellesi aikaa ilman muita jne, mutta se oli ihan hirvittävää. Sitä kesti melki kuukauden. Sitten sain ihmiset vakuutettua omasta terveydestäni, ja kaikki alkoi alusta. En hetkeäkään epäile sitä, että tämä oma pikku "väliaikani" teki minulle vain pahaa.

Mutta väliajasta viis, olen ollut viime aikoina hyvin iloinen, ja toivon että se jatkuu. Aapelikin kävi opistolla torstaina ja lähti perjantaina. Oli mukava nähdä otustakin pitkästä aikaa. (8
Tänään lähden Inkan kanssa ajelemaan, ja jos hyvin käy niin ajellaan kohti Jyväskylää ja tuttuja. (:

Nyt taidan lähteä elämään elämääni tietokoneen ulkopuolelle.










I want cola but u're cola light.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti