LOVE

LOVE

6.12.2010

Missin' peace of me.

Tänään ikävöin aurinkoa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Olen monesti talven aikana miettinyt, että tahtoisin kesän takaisin, mutta tänään ikävä on valtava.

Humm. Itsenäisyyspäivä. Ikävöin pappaani myös valtavasti. Katselin tänään takapihalle ja näin minut ja siskoni juoksentelemassa puutarhassa, ilman paitaa ja kuulin kuinka me nauroimme suloista lasten naurua. Näin pappani isuvan nurmikolla piippuaan poltellen ja etsien minulle ja siskolleni neliapiloita. Näin kuinka aurinko paistoi suurena taivaalla, ja haistoin nenässäni vastaleikatun nurmikon tuoksun. Haistoin hienoisen vivahteen papan piipputupakasta, ja näin hänet hymyilemässä meille.
Tämä on kaunein muisto jonka minä omistan. Kaunein mitä minulla on.
Ikävöin pappaani niin suuresti.. Tuntuu kuin en olisi kokonainen nyt, kun häntä ei enää ole. Hän ei ole enää kesäisin puutarhassamme istuskelemassa ja etsimässä kauniita kukkia ja neliapiloita kuin Hemuli konsanaan. Hän ei ole enää aamuisin leikkimökkimme kuistilla katselemassa auringon nousua. Ei, hän ei ole enää kertomassa hienosta elämästään zekeissä ja saksassa.
Pappa, jos sinä katselet minua nyt tähdistä, niin näethän että ikävöin sinua? Näethän että rakastan sinua valtavasti vieläkin?
Ethän vain uskalla luulla etten ikävöisi sinua?

Ja Satu.. Voi Satu pieni. Kuinka valtavan tuskan sinä minussa synnytitkään. Kuinka monena iltana olen halunnut nukahtaa ja herätä sinun kanssasi tähdistä. Kuinka hirvittävän monta kertaa olenkaan halunnut vain kuolla jotta pääsisin sinun luoksesi takaisin. Mutta ei, minä en ole vihainen. En todellakaan. Ei, minä en ole katkera. En voisi. Mutta olen surullinen. Ikävöin. Rakastan edelleen.
Sinä sait minut uskomaan ikuiseen rakkauteen. Sinä sait minut ymmärtämään elämän vaikeuksien tarkoituksen. Sinä olit minun opettajani.
Minä tiedän että sinä kuuntelet minua yhä. Tiedän, koska lupasit niin. Minä tiedän että rakastat minua yhä. Tiedän, koska kerroit minulle niin. Tiedän että se olet sinä joka olet minun unissani kuiskailemassa. Mutta minä toivon, ettet koskaan lopeta sitä.

Itsenäisyyspäivä on minulle ylpeyden aihe. Mutta se on myös päivä, jolloin suren kaikkia menetyksiäni. Olen ylpeä siitä, että voimme elää itsenäisessä hyvinvointivaltiossa, mutta olen surullinen siitä, kuinka paljon se vaati henkiä. Ja vaatii edelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti