LOVE

LOVE

22.3.2010

What you see?

Minulla on outoja muistoja lapsuudestani, mutta oudompaa on se, ettei yksikään niistä muistoista ole oikeasti taphatunut tai muutenkaan totta. Kaikki niistä on täysin perättömiä, eikä yksikään niistä ole oikeasti tapahtunut.

Ajattelin ensin, että ehkäpä ne ovatkin olleet unia, mutta kun eivät unet ole niin "todenmukaisia". Siis kun... Jokainen niistä on kuitenkin sellainen, että ne voisivat olla oikeasti totta, mutta kun ne eivät ole. Ne ovat sellaisia ihan normaaleja muistoja, mitä yleensä lapsena taphatuu, yms yms yms, ja minun unet ainakin ovat yleensä kamalan sekavia, ja sellaisia, ettei niistä oikeasti voisi mikään olla totta.

Joku sanoi, että ehkäpä aivoni ovat tuottaneet sellaisia "normaalien lapsien muistoja", jotta en muistaisi niitä oikeita muistojani, mutta ihmettelen että kuinka se olisi mahdollista.. Kuinka aivot voisivat tuottaa muistoja, jotka eivät oikeasti ole totta? Kuinka aivojen mielestä joku asia on tapahtunut, tai ei ole tapahtunut, jos sitä asiaa ei oikeasti ole tapahtunut, tai on tapahtunut?

Ehkäpä aivomme ovat omapäisiä kavereita, jotka tekevät mitä haluavat. En tiedä, enkä ole täysin varma siitä, että haluanko ylipäätänsäkään tietää.

Mutta nyt tulee kohta jo kiire, joten täytyy rientää..


Byebye, miss Angel, I go now.




Piia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti