LOVE

LOVE

5.3.2010

Dream.

Olen raskaana.
Olen käsittämättömän onnellinen. En koskaan olisi voinut kuvitella, että olisin näin onnellinen.

Olen koko raskauden ajan hyvin onnellinen, ja kun synnytys lähenee, en jännitä sitä, vaikka aikaisemmin olin ajatellut olevani hermoromahduksen partaalla synnytyspelon vuoksi. Tiedän että kaikki menee hyvin.

Mutta sitten kun olen synnytyksessä, jokin menee vikaan. Yhtäkkiä kaikki pimenee, enkä näe mitään. Kuulen vain huutoja. Huutoja hyvin kaukaa. Kuin olisin veden alla. He huutavat nimeäni.
"Piia! Kuuletko?! Et jätä minua!" Olisin halunnut huutaa takaisin että en minä haluakaan mennä mihinkään, mutta tajusin etten pysty. Sitten yhtäkkiä kuulen kuinka koneet vieressäni alkavat huutaa. "PIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIP" Ja siinä samassa perspektiivi muuttuu, ja alan nähdä kaiken yläältä päin katsottuna.

Minä olen kuollut. Näen ylhäältä kuinka lääkärit yrittävät pelastaa minun vauvaani. Se on poika. Sain pojan.

Mutta hetkeä myöhemmin ymmärrän, ettei poikakaan selviä. Käsi kädessä minä ja kaunis lapseni leijailemme pilviä kohti, mutta juuri kun päälakeni koskettaa pilven reunaa, lapsi päästää irti, ja luulen hänen tippuvan. Pelkään että hukutan hänet iäksi taivaaseen. Mutta sitten poikani selästä rävähtävät auki maailman kauneimmat siivet, ja me lennämme yhdessä ikuisesti.

Herään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti